Tulevaisuus saattaa aiheuttaa monenlaista päänvaivaa ja huoltakin. Etenkin jo vähän ikääntyneemmät alkavat miettiä, mitä itselle ja omaisuudelle tapahtuu sitten, jos saa diagnoosin muistisairaudesta tai jos sydän alkaa reistailla niin paljon, että se aiheuttaa muistikatkoja ja sekavuutta. Tällaiseen tilanteeseen on hyvä ja viisasta valmistautua jo hyvissä ajoin, kun on vielä terve. Me jokainen voimme laatia yhdessä asiantuntijan kanssa niin sanotun edunvalvontavaltuutuksen, joka ennakoi mahdollisen tuen tarvetta, jos sairastumme.

Asiantuntija neuvoo valtuutuksen laatimisessa

Edunvalvontavaltuutus tarkoittaa, että asianomainen valtuuttaa toisen ihmisen valvomaan, että hänen etunsa eivät kärsi silloinkaan, kun hän itse on estynyt niitä valvomaan. Tällaisen valtuutuksen on oltava kirjallinen ja selkeä. Vaikka sen kirjoittamiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa mallia, vaatii sen laatiminen kuitenkin tarkkuutta ja tiettyjen muotoseikkojen noudattamista. Tästä syystä on viisasta antaa valtakirjan laatiminen aina asiantuntijan tehtäväksi. Tällainen asiantuntija on vaikkapa juristin koulutuksen saanut henkilö. Vaikka asiantuntija laatiikin itse valtuutuksen, on asianomaisen itsensä toki mietittävä, mitä asioita hän siihen haluaa sisällyttää.

Terminologiaa

Edunvalvojan määrääminen on eri asia kuin edunvalvontavaltuutus. Näitä ei pidä sekoittaa toisiinsa. Esimerkiksi alaikäiselle saatetaan määrätä edunvalvoja, mikäli hänellä on paljon omaisuutta. Tällöin alaikäinen ei voi itse päättää omaisuuden käytöstä, vaan edunvalvojan on oltava paikalla päätöksenteossa. Edunvalvontavaltuutus puolestaan on kirjallinen lupa, joka annetaan toiselle henkilölle siinä tapauksessa, että asianomainen itse ei tulevaisuudessa ole esimerkiksi sairauden vuoksi kykenevä ajattelemaan selkeästi ja oman etunsa mukaisesti. Valtuutus astuu voimaan vain lääkärinlausunnolla tai muulla virallisella selvityksellä terveydentilasta.

Käytännön järjestelyt

Valtakirjan laatimisen hetkellä valtuuttajan on ymmärrettävä valtakirjan sisältö. Hänen on myös oltava samaa mieltä siitä, kenet valtuutetaan edunvalvojaksi. Tavallisesti valtuutettu on luottohenkilö, joko omainen tai muu läheinen. Edunvalvojana voi myös toimia niin sanottu yleinen edunvalvoja, joka on usein asianajaja. Kun edunvalvontavaltuutus on laadittu, sitä säilytetään niin pitkään, kunnes lääkäri antaa lausunnon, että valtuuttaja ei ole enää kykenevä ymmärtämään omaa etuaan. Vasta tämän jälkeen valtuutettu hakee valtakirjaan virallisen vahvistuksen. Valtakirjan ja lääkärinlausunnon on molempien oltava alkuperäisiä asiakirjoja, kun virallista vahvistusta haetaan – kopiot eivät käy.

Edunvalvontavaltakirjaan voidaan myös laatia ohjeet siitä, miten valtuutetun toimintaa valvotaan. Siihen kirjataan usein myös toissijainen valtuutettu ja varavaltuutettu. Mikäli valtuutus lankeaa jommallekummalle edellä mainituista, tämän on myös haettava valtuutukselleen vahvistusta.